Opinnäyte

Eteisen remontti

Johdanto

Opinnäytteeni aiheena on vanhemmilleni tuleva eteisen remontti. Kohde on 40-luvulla rakennettu rintamamiestalo, johon remonttia on tehty viimeksi 90-luvulla. Keskityn remontissa ns. sisäeteiseen, eli ulkoeteisestä seuraavaan pienehköön tilaan. Kooltaan eteinen on noin 6 m².

Tällä hetkellä eteisessä on kulahtanut muovimatto, hieman persikansävyiset ja sekä turhan iso sähkökaappi.

Tarkoituksena on saada sähkökaapista pienempi, jotta eteisessä olisi hieman enemmän tilaa. Kaapin seinä puretaan ja rakennetaan uudelleen pienempään tilaan. Seinäpinnat maalataan uudelleen, ja muovimatto poistetaan. Muovimaton tilalle tulee laminaattilattia.

Remontin kanssa sain vapaat kädet. Ainoa rajoittava tekijä budjetin lisäksi oli vaalea värimaailma.

Lyhyempi versio opinnäytetyöstä klikkaamalla tästä.

Eteiseen tullaan alhaalta, heti oikealla sähkökaappi ja vasemmalla rappukäytävä. Vasemmassa yläkulmassa käynti olohuoneeseen, ja alapuolella käynti kellariin. Ylhäältä keskeltä käynti keittiöön ja oikealla yläreunassa liinavaatekomero.

Sähkökaapin purkaminen

Aloitin työn pappani avustuksella. Irrotimme sähkökaapista ovet sekä ovenkarmin, ja rupesimme purkamaan seinää.

Sähkökaappi ennen remonttia ja oven purkamisen jälkeen

Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli vastaan seinän purkuvaiheessa. Seinää oli tarkoitus siirtää ylhäältä asti, mutta katonrajassa olevien sähköjohtojen takia suunnitelmaa jouduttiin muuttamaan. Johdot tulevat sen verran alas, ettei kattoa saa samaan tasoon. Vanhaa seinää jääkin paikoilleen ylhäältä noin 35 cm.

Ohjauslauta auttoi seinän sirkkelöinnissä

 Sähkökaapin seinä oli tehty käsittelemättömästä puusta, jonka päällä oli vain pahvia. Sähkökaapin lattia on jätetty alkuperäiseksi, eli siellä on vanha puulattia. Samanlaiset puulattiat löytyvät kaikkialta muualtakin talosta, mutta valitettavasti niiden päällä on lastulevyt ja muovimatot. Toisen seinän kanssa aloitimme purkamalla osan käsittelemättömistä lankuista. Seinän yläreunaan jätimme aiemmin mainitun pätkän vanhaa seinää.

Pahvin alla ollut puuseinä

Seinät poistettuna.  Kuvassa myös vanhan seinän yläosa.

Vanhaa lankkulattiaa. Vasemmalla rakoa.

Seinän puut olivat vähän lattiaa syvemmällä, joten lattiassa oli seinän purkamisen jälkeen rako. Varastosta löytyi vielä vanhaa lankkulattiaa, joten otimme vanhan lattian irti ja laitoimme paikoilleen hieman pidemmät palat. Näin rako saatiin peitettyä ja lattiasta saatiin tasainen. 

Leveämmät lattialankut. Väri lähellä oikeaa väriä.

Sähkökaapin rakentaminen

Sähkökaapin rakentaminen aloitettiin katsomalla oven paikka. Kulmaan ja takaseinään laitoimme puut ja niiden väliin poikittain pienet tukipuut. Ovenkarmi kiinnitettiin paikoilleen, ja vanhan seinänpätkän sisälle laitettiin puuta tukemaan sitä. 

Karmit ja tukipuu.

Osa poikittaisista tukipuista

Uusi seinä tehtäisiin 11 mm:n lastulevystä. Ensimmäisenä paikoilleen pääsi sivuseinä, minkä jälkeen sähkökaappi alkoi näyttää taas kaapilta. Seuraavaksi vanhan seinän alapuolelle laitettiin pieni pala lastulevyä, ja kulmasta tuli heti paljon siistimpi. Seuraavaksi laitoimme lastulevyt oven ympärille, ja näin oli sähkökaappi rakennettu uudelleen. Tilaa eteiseen tuli purkamisella noin 6 cm.

Valmis sähkökaappi ja muutama ruuvinreikä kitattuna.

Vesijohtojen kotelointi

Rappusiin menevän oven päällä menee vesijohtoja, jotka päätimme koteloida. Eteinen näyttää heti paljon siistimmältä, kun teipatut putket eivät näy. Ensin seinään laitettiin puut, joihin lastulevy voidaan kiinnittää. Seuraavaksi asennettiin lastulevyt paikoilleen, ja siistiltä näyttää.

Putket koteloituna.

Seinäpinnat

Aloitin poistamalla loput listat. Seinät pesin puhdistusaineella, jotta lika irtoaisi eikä pilaisi maalipintaa. Pesun jälkeen vuorossa oli kittaaminen, ja kitin kuivuttua se piti hioa tasaiseksi. Kitattavaa oli 20 vuodessa koirien avustamana tullut jonkin verran.

Eniten kittausta vaati takaseinä. Sähkökaappia pienennettäessä seinään jäi vanhasta sähkökaapin seinästä rako. Rakoon laitettiin lastulevy, joka painui portessa hieman syvemmälle kuin takaseinä. Tasoero korjattiin kittaamalla.

Vanhasta seinästä jäänyt rako sähkökaapin vieressä.

Kun seinät oli hiottu tasaiseksi, oli pohjamaalin vuoro. Pohjamaali oli väriltään valkoinen.

Koska eteiseen on tarkoituksena tuoda pakastin, on sen saatava virtaa jostain. Sähkökaapin seinään piti siis tehdä johdon mentävä reikä. Reikä piti tehdä ennen viimeistä maalausta.

Pakastimen ollessa paikoillaan, reikä ei näy.

Koska eteinen on suhteellisen pieni eikä siellä ole ikkunoita, piti värin olla vaalea. Värivaihtoehtoina olivat joko ruskean tai harmaan sävyt. Ruskea oli kuitenkin mielestäni parempi.

Tikkurila Symphony, Y484.

Valkoiseen pohjamaaliin verrattuna sävyn erottaa parhaiten.

Maalin kuivuttua purin teippaukset pois. Laminaatti on paksumpaa kuin muovimatto, joten seuraavaksi oli nostettava joitakin listoja, joissa oli sähköjohtoja. Ensin nostettavat listat irroitettiin kokonaan, ja niistä katkaistiin pieni pätkä jotta laminaatti mahtuisi alle nätisti.

Sähköjohtoja.

Lattia

Lattialle oli laitettu 90-luvun alussa muovimatto. Mattoa ei oltu liimattu paikoilleen, joten vuosien kuluessa se alkoi irrota. Myös maton kuviointi oli nähnyt parhaat päivänsä. Koska muovimattoa ei enää haluttu, tilalle laitettaisiin siis laminaatti.

Lattiaa on muissa kuvissa vähän näkynytkin, mutta tässä vähän laajemmalta alueelta. Valkoiset tahrat ovat tulleet maalauksen yhteydessä, koska vanhaa lattiaa ei tarvinnut erityisemmin varoa.

Laminaattimallit haimme Byggmaxista. Tässä vaihtoehdot:

Ensimmäinen malli oli poissuljettu heti kotona. Tosin itse en sitä mukaan valinnutkaan. Keskimmäinen oli näistä selvästi paras. Viimeinen kalpeni keskimmäiselle täysin.

Nämä kaksi olivat eniten sekä minun että vanhempieni mieleen. Näistä alempi oli kuitenkin ehdoton suosikkini. 

Matto irtosi helposti, ja sen saikin rullattua samantien pois tieltä.  Alta paljastui kaksi kerrosta pahvia.

Mattoa rullaamassa. Alla ensimmäinen kerros pahvia.

Kun matto oli irrotettu, oli pahvien vuoro. Joistakin kohdista pahvi oli niitattu lattiaan, mutta pihdeillä niitit sai revittyä helposti irti. Kun pahvitkin oli saatu pois, alta paljastu alkuperäinen puulattia. Puulattia olisi ollut aika hauska pitää, mutta sen kunnostaminen olisi ollut aikamoinen urakka. Ja laminaatti olisi kuitenkin siistimpi.

Kuvia alkuperäisestä lattiasta:

Tässä lattian väri on lähellä oikeaa väriä.

Lattiasta irrotettiin häiritsevät naulat ja niitit. Imuroin lattian huolellisesti mahdollisten roskien varalta. Puhdistamisen jälkeen lattialle laitettiin aluseriste. Eriste leikattiin veitsellä sopivaksi, ja varmuudeksi teippasin sitä vielä vähän kiinni.

Seuraavaksi olikin vuorossa laminaatin asennus. Asensin laminaattia ensimmäistä kertaa, ja yllätyin kuinka hauskaa se oli. Joihinkin kohtiin laminaattia oli leikattava myös pituussuunnassa, mutta suurimmaksi osaksi selvisimme laminaattileikkurilla. Ja tähän laminaattiin päädyimme:

Kyllä, suosikki. 7 mm laminaatti, Byggmax.

Tässä taas väri lähempänä oikeaa.

Lattiasta tuli mielestäni erittäin siisti. Sekä minä että vanhempani tykkäämme.

Viimeistä viedään

Kun lattia oli paikoillaan, oli vuorossa vielä listojen paikoilleen laittaminen. Käytimme vanhoja kattolistoja, koska ne olivat vielä hyvässä kunnossa. Listaa löytyi vielä varastosta vähän lisää, jolla saimme vesijohtojen koteloinnin kohdalle leikattua uudet palat.

Lattialistat uusittiin, koska koirat olivat tuhonneet niitä aikojen kuluessa.

Eteinen näytti listojen laiton jälkeen heti paljon paremmalta.

Viimeisenä vielä listat kynnyksille, ja tavarat paikoilleen.

Lopputulos

Kaappi oli eteisessä jo ennen remonttia, ja siihen se sai jäädäkin. Tuolin paikalle on suunnitteilla jokin iso viherkasvi, mutta budjettiin se ei vielä mahtunut.

Sähkökaapin viereen tuli pakastin.

Ja koska kyseessä on eteinen, siellä kuuluu olla tilaa takeille. Peilikaappi oli eteisessä ennen remonttia, mutta nyt se näyttää sopivan paikoilleen entistä paremmin. Kaapin päälle vielä säilytystilaa muutamalla nätillä laatikolla.

Keittiön ja liinavaatekaapin välinen seinä jäi mielestäni tyhjäksi. Seinä on niin pieni, ettei siihen voisi laittaa mitään kovin isoa. Mieleeni tuli sisustustarrat. Tarran pitäisi olla tarpeeksi iso, mutta samalla kapea. Mieleeni tuli myös idea valokuvista. Yhdistin ajatukset keskenään, ja tuloksena on tarrasta tehty puu, jonka oksilla roikkuu kuvia perheestäni.

Puu on tehty leikkaamalla se itse sisustustarrasta. Aloitin tekemällä paperista muotin, jonka avulla katsoin miltä puu näyttäisi. Kun olin tyytyväinen, leikkasin puun tarrasta. Vielä muutama kuva, ja puu on valmis.

Puun näkee heti ensimmäisenä sisään tullessa, joten se on varma katseenvangitsija. Myös hyvin valitut, hauskat vanhat kuvat jäävät varmasti mieleen. Parille kuvalle jäi vielä tilaa.

Asiakkaiden mielipiteet

Asiakkaat, eli vanhempani, olivat lopputulokseen erittäin tyytyväisiä. Kehuja olen kuunnellut jo muutaman päivän, ja seuraavaksi vuorossa on kuulemma keittiö. Kiva tietää että minuun luotetaan näissä asioissa. Lopputulos on myös omasta mielesstäni hyvä, vaikka ainahan pientä parantamisen varaa löytyy.

Eteinen tulevaisuudessa

Joistakin kuvista varmasti huomasi, etteivät ovet ole enää parhaimmillaan. Ne pitääkin hioa ja maalata myöhemmin. Esimerkiksi kellarin ovi kaipaa kohennusta, mutta sitä ei voi irrottaa vasta kuin kesällä, ettei koko asunto kylmene. Neljälle ovelle riittäisi hiominen ja maalaaminen, mutta yksi ovi vaatii enemmän työtä.

Huonoimmassa kunnossa oleva ovi.

Ovi on kokenut kovia isojen koirien jäljiltä. Tähän ei enää pelkkä hiominen ja maalaaminen riitä. Ovi on tosin kiero, ja se onkin suunnitteilla vaihtaa kokonaan. Hankalaa tästä tekee oven koko, jota ei tänä päivänä löydy mistään. Ovi on siis teetettävä mittatilaustyönä.

Mutta tulevaisuudessa vielä ovien kohennus ja eteinen on aivan valmis.

Tässä oli minun opinnäytetyöni, kiitos ja kumarrus.